Jarkko Ruutu #37

Ruutu varattiin NHL:ään ja Vancouver Canucksiin vuoden 1998 Entry Draftissa kolmannella kierroksella numerolla 68. Hän kuului varausvuotenaan suomen maajoukkuerinkiin ja pelasi seurajoukkueesseen HIFK:ssa kapteenina. Vancouveriin Ruutu siirtyi kaudeksi 1999-2000. NHL uran alku ei kuitenkaan ollut paras mahdollinen, kun Ruutu tuli Canucksien harjoitusleirille huonossa kunnossa - kuin odottaen, että NHL paikka lankeaisi automaattisesti hänelle. Ruutu laitettiinkin Canucksin farmiin, AHL:n Syracuse Crunchiin, jossa hän pelasi pääosan ensimmäisestä kaudestaan.

Hän kokemuksensa AHL:ssä olivat kuitenkin miehelle varsin positiivisia. Aika, jonka hän vietti Syracusessa, auttoi häntä kasvamaan parammin Pohjois-Amerikkalaiseen elämäntyyliin. Itse asiassa Jarkko oli viettänyt jo kauden 1995-1996 Michigan Techissa ( 38 ottelua ), mutta vasta nyt hän todenteolla huomasi kulttuurieron. Syracusen valmennusjohto oli erittäin tyytyväinen Ruudun ensimmäiseen kauteen. Jarkko aloitti kauden hitaasti, mutta löysi sitten pelinsä ja oli selvästi joukkueensa arvokkain pelaaja muutaman viimeisen kuukauden aikana. Hän viimeisteli 26 maalia ( toiseksi eniten AHL:n tulokkaista ), 58 pistettä ( kolmanneksi eniten AHL:n tulokkaista ) ja 164 jäähyminuuttia 65:ssä ottelussa. Hän merkkautti erittäin hyvän +33 tehosaldon, mikä riitti jakamaan koko AHL:n +/- tilaston voiton. Lisäksi hän voitti tulokkaiden alivoimamaalitilaston ( 4 maalia ), mikä riitti samalla koko liigan jaettuun kakkossijaan. Hän pääsi pelaamaan kauden aikana kahteen otteeseen myös Vancouverissa ja yhteensä rekisteriin tuli kahdeksan ottelua NHL:ssä.

Kaudella 2000-01 Ruutu pelasi pääosan kaudesta farmijoukkue Kansas Cityssa, jossa hän oli yksi joukkueensa parhaista hyökkääjistä. Tämän miehen kehittyneen pelin huomasi myös "emojoukkue" Canucks, joka nosti Ruudun NHL kehiin ja mies pääsi pelaamaan jo 21 ottelua Canuckseissa, tehden näissä kuusi ( 3+3 ) pistettä. Tämän lisäksi mies teki itseään tunnetuksi fyysisellä puolella ja keräsi 32 jäähyminuuttia. Seuraavalla kaudella 2001-02 loppuun saakka tilanteet taistelleesta Ruudusta tuli jo Canucksin NHL joukkueen vakikasvo kun mies puki Canucks nutun 49 NHL otteluun ja teki näissä pisteet 2+7 sekä otti päälle vielä 74 jäähyminuuttia.

Ruudun vahva meno Vancouverin nelosketjussa jatkui myös kaudella 2002-03 ja etenkin tuon kauden playoff sarja Minnesotaa vastaan nosti Ruudun osakkeita Canucksin papereissa paljonkin. Ruutu nousi playoff sarjassa Minnesotaa vastaan joukkueen kakkosketjuun Trevor Lindenin vierelle ja onnistui tuossa paikassa roolissaan tilaa tekevänä laitahyökkääjänä hienosti. Näiden vahvojen pelien jälkeen Ruudun asema Canucks joukkueessa vakiintui ja mies pelasikin kauden 2003-04 kokonaan Canucksin NHL miehistössä, kirjauttamalla uransa parhaat NHL pisteet 14 (6+8) pistettä 71 ottelussa. Kauden 2004-05 Ruutu pelasi SM-liigassa HIFK:n joukkueessa, jossa hän pelasi 50 ottelua ja näissä 28 (10+18) pistettä. Ruutu kuului myös suomen joukkueeseen vuoden 2004 World Cupissa ja vuoden 2005 MM kisoissa.

Vahvuudet:

Ruutu on agressiivinen, fyysinen pelaaja. Tämän lisäksi hänellä on rooliinsa nähden hyvät perustaidot. Pystyykö hän tekemään koskaan 20:ntä maalia NHL:ssä? Ei aivan. Pystyykö hän sen sijaan tekemään 10 tai 15 maalia ja pelaamaan vahvaa agitaattorin rooliaan. Kyllä ja tämä on hyvä asia, erittäin hyvä. Jarkon yksi vahvuus on se, että hän pystyy tekemään vastustajan pelaajat vihaisiksi tai jopa vaimentamaan näiden pelihalut. Ruutu pelaa suurella sydämellä, omaa ison ja vahvan kropan ja hyvät luistelutaidot. Hän on taistelija ja kilpailijaluonne. Tekee lähes mitä tahansa voittaakseen. Kehittynyt lisäksi puolustuspelissään paljon viime kausina.

Heikkoudet:

Ei omaa korkeisiin NHL kenttiin oikeuttavia kiekollisia taitoja, mutta niitä Canucks ei kyselekään. Ottaa välillä myös NHL:ssä kyseenalaisia jäähyjä. Iso kysymys kuuluu: miten sopeutuu NHL:n uusien estämissääntöjen alle?

Rooli:

Suomen valmennusjohto julkisti torstain harjoituksissa Leijonien kapteenit. Ville Peltonen on itseoikeutettu kippari adjutantteinaan puolustaja Petteri Nummelin ja rymistelijä-hyökkääjä Jarkko Ruutu.

Vanhempi Ruutu on aiemminkin kantanut rinnassaan A-kirjainta, jossain harjoitusmaaotteluissa jopa C-kirjainta.

- Onhan Leijonapaita itsessäänkin aina kunnia ja etuoikeus, Jarkko Ruutu virkkoi varakapteenin rooliistaan.

"Rudi" muodostaa perjantain Slovenia-ottelussa hyökkäysketjun yhdessä Riku Hahlin ja Jukka Hentusen kanssa. ? Lähdemme niin hyökkäämään kuin
puolustamaankin, Vancouverin pelimies totesi.

- Sloveniaa, kuten ei muitakaan maita sovi aliarvioida tällä tasolla. Omaa peliä lähdemme pelaamaan. Onneksi ylimääräiset hässäkät ovat nyt takana ja voimme keskittyä oleelliseen eli MM-kisoihin, Ruutu huokasi.

- Jos lähdetään hyvällä asenteella ja saamme avausmaalin, niin peli helpottuu. Varmasti Slovenia lähtee puolustamaan tiukasti. Ylivoimista on tehtävä osumia, Ruutu viestitti.

- Joukkueena lähdemme turnaukseen ? niin kuin aina. Luotamme neljän ketjun voimaan. Sillä on menestystä tullut aiemminkin, Ruutu muistutti.

- Suomella on täällä aika paljon uusi kasvoja. Nuori ja nälkäinen ryhmä on kasassa. Meillä on yhteinen tavoite, ja sitä kautta on hyvä, että mukaan tulee uutta verta. Turha kai on muusta puhua kuin mestaruudesta, Ruutu pelkisti Leijonien tavoitteen.

MM-turnauksen suosikkimaita Ruutu ei suostunut nimeämään. Se joukkue, joka pystyy parantamaan peliä ja pelaamaan tiiviimmin puolentoista, kahden viikon päästä on vahvoilla.

Ruutu pelaa neljänsissä MM-kisoissaan. Taklausihmeen saldo arvokisoissa on kaksi täysosumaa. Jäähyjä tilille on ropissut jonkin verran enemmän.

- Oma tyylini on tuttu juttu. Turha tässä on enää mitään muuttaa, 188-senttinen ja 93-kiloinen laitahyökkääjä naureskeli.

Suomalaisveljessarja mukana MM-kilpailuissa

Jarkon nuorempi veli, Tuomo Ruutu, pelaa samassa joukkueessa. MM-tasolla veljesten pelaaminen samassa joukkueessa on suomalaisittain tuiki harvinaista.

Edellisen kerran Kiprusoffin kaksikko, Marko ja Miikka, ovat esiintyneet yhdessä MM-kisoissa 2001 ja 1999.

Maalivahti Miikka Kiprusoffin ja Suomen valmennusjohdon väliset huonot välit ovat peruja Saksan vuoden 2001 MM-kisoista, jossa Hannu Aravirta otti ?Kipperin? vaihtoon USA-ottelussa. Episodi oli liikaa turkulaisvahdille, jota ei ole sen jälkeen Suomi-paita kiinnostanut ? vuoden 2004 maailmancupia lukuun ottamatta.

- Tuomon, 23, kuntoutuminen oli hieno juttu. Toivotaan, että hän pääsee parhaaseen terään vielä turnauksen aikana. Ei ole helppoa tulla kaukaloon melkein vuoden pelaamattomuuden jälkeen, Jarkko selvitti.

- Odotukset ovat kuitenkin Tuomolla itsellään ja varmaan muillakin korkealla. Uskon, että Tuomo menee eteenpäin turnauksessa, isoveli kiteytti.

Hyvästit Vancouverille?

Jarkko Ruutun, 30, ensimmäinen A-maaottelu osui vuoden 1997-1998 vaihteeseen. Hän on ollut HIFK-ajoista lähtien päävalmentaja Erkka Westerlundin luottopelaaja kansainvälisissä koitoksissa.

Vancouver-rupeama saattaa olla Jarkolta takana, sillä hänestä tulee kesällä vapaa-agentti. MM-kisat ovat Ruutun vanhemmalle painokselle oiva näyteikkuna uutta NHL-pestiä ajatellen.

- Katsotaan nyt, mistä tulee paras tarjous. Markkinavoimat sanelevat ensi kauden osoitteen, Jarkko pyöritteli.

NHL:ssä puolustavaan rooliin erikoistunut Ruutu on pystynyt kahtena viime kautena kasvattamaan pistesaldoaan. Nouseva trendi on hyvä valttikortti uutta kontrahtia silmällä pitäen.

Kaudella 2003-2004 Ruutu noteerasi 71 ottelussa tehot 6+8=14. Päättyneellä runkosarjakaudella hänelle kertyi tehopisteitä 82 kamppailussa 10+7=17.

Mennyt kausi oli Vancouverille suuri pettymys. Olympiatauon jälkeinen loukkaantumissuma puolustajien saralla sotki suunnitelmat ja kanadalaisseura karsiutui täpärästi pudotuspeleistä.

Detroitin kesälomille passittanut Edmonton suisti Vancouverin jatkosta toiseksi viimeisellä pelikierroksella.

- Onneksi sain ladata viikon ajan akkujani tuon pettymyksen jälkeen. Energiavarat ovat taas huipussaan, Jarkko lupasi.

Ruutu pelasi loistavan alkukauden ja hän saikin pelata välillä jopa Vancouverin ykkösnyrkissä Markus Näslundin ja kumppanien rinnalla.

- Oma kauteni oli hyvä omasta mielestäni. Olympiatauon jälkeen joukkueeseen tuli hätä ja pelasimme loput ottelut kuudella, seitsemällä hyökkääjällä. Alle kahdentoista minuutin jääajalla ei pysty tekemään ihmeitä, Ruutu painotti.